Sara Al Husaini: Huono tyttö. Like. 2023. Storytel. Lukija Noroila Fanni. 6 h 38 min.
Sara Al Husaini valittiin vuoden pakolaisnaiseksi vuonna 2021. Al Husaini on esimerkillään osoittanut, että hän pystyy elämään itsenäistä elämää tehtyään ratkaisunsa ja käytyään epäinhimillisen taistelun irroittaakseen siteet islamilaisuuteen. Nyt hän kertoo tarinansa kirjassa Huono tyttö. Toimikoon kirjan tapahtumat esimerkkinä ja kannustuksena niille tytöille, jotka eivät tunne omakseen islamilaisuuden asettamia rajoituksia.
Al Husainin perhe tuli Irakista Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 1992. Sara oli silloin alle kuukauden vanha. Perhe asui Kuopiossa Itkonniemellä. Itsekin Itkonniemellä asuneena tunnistin kirjasta monet paikat, joissa Sara liikkui. Saran perhe edusti tyypillistä irakilaista perhettä. Valta oli miehillä. Ja se haluttiin näyttää ja myös näytettiin. Perheen pojalla oli oma huone ja Playstation, kun taas siskot asuivat samassa huoneessa. Mutta ei sitä kukaan ihmetellyt, näin sen kuuluikin olla. Sara sai kuitenkin melko vapaasti tavata kavereitaan ja liikkua kaupungilla, kun taas hyvin monissa arabiperheissä isän ja perheen poikien harjoittama tyttöjen valvontakulttuuri oli ja on edelleen jokapäiväistä.
Saran ollessa 14-vuotias perhe muutti takaisin Irakiin. Kirjassa todetaan, että keskeinen syy muuttoon oli lastensuojelun pelko. Mitä se tarkoittaa, sitä ei kirjassa avata. Irakissa oltiin viisi vuotta. Palattuaan Suomeen Sara aloitti lukion ja muutti omaan asuntoon.Huivista se alkoi. Irtautuminen islamilaisuudesta. Sara halusi olla ilman huivia, mutta sitä ei perhe hyväksynyt. Ei, koska Allahin lain mukaan naisen pitää käyttää huntua. Nyt kun Sara asui omassa asunnossa, hän päätti tehdä ratkaisunsa ja irtautua islamilaisuudesta. Mutta teolla oli vakavat seuraukset. Sara jäi yksin ja hänet suljettiin kaiken ulkopuolelle. Se tuntui niin rankalta, että Sara päätti palata uskoon. Näin hän sai jälleen perheen hyväksynnän. Se merkitsi myös huivin käyttöönottoa.
Vuonna 2015, kun Sara oli 23-vuotias, perhe lähti jälleen Irakiin. Kävi ilmi, että Saraa odotti pakkoavioliitto serkkunsa Rasheedin kanssa. Saran oli taivuttava, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Avioliitto muutti Saran elämän täysin, Saran vapaus oli mennyt, kaiken piti tapahtua aviomiehen tahdon ja käskyjen mukaisesti. Sara halusi purkaa avioliiton, mutta totesi pian, että Irakin oikeuskäytänteet olivat selvästi patriarkaalisia ja naisia syrjiviä. Kesti yli viisi vuotta, kunnes Sara pystyi elämään itsenäistä elämää ilman pelkoa.
Kirja on tärkea ja ajankohtainen teos niistä seurauksista, joita nuori kohtaa, jos haluaa irtautua perheen uskosta. On ilahduttavaa lukea, että Sara on onnistunut siteitten irroittamisessa ja pakkoavioliiton purkamisessa. Vastaavia teoksia on kirjoitettu mm. lestadiolaisuudesta irtautumisesta.
Kiinnostavaa olisi ollut tietää enemmän Saran perheestä, antoihin se kehyksen Saran nuoruudelle. Miten vanhemmat olivat kotoutuneet suomalaiseen kulttuuriin? Olivatko he oppineet suomen kielen? Olivatko vanhemmat töissä? Perhe oli tullut Suomeen pakolaisstatuksella. Siitä huolimatta he matkustivat useammankin kerran Irakiin. Miten sinne voi mennä lomailemaan, jos siellä on niin vaarallista, ettei siellä ole voinut asua?
Huono tyttö on tärkeä kirja monikulttuurisuudesta, vallankäytöstä, alistamisesta, pakkoavioliitosta, ihmisoikeuksista, maahanmuuttajista ja heidän kotoutumisestaan. Kirja osoittaa, millaisia vaikutuksia on jäykällä perinteiden ja uskonnon noudattamisella on valtakulttuurin keskellä. Kirjan tapahtumat ovat uskottavia, ovathan se Al Husainin itsensä kokemia. Hänellä ei ole ollut tarvetta kärjistää asioita tai lisätä tehokeinoja. Näin asiat ovat tapahtuneet.